Shiral makasi vatsallaan vuoteella. Hän tuijotti sänkyä kohti käännettyä näyttöä, jolla pyöri elokuva. Elokuva oli jo puolessa välissä kun Michael palasi. Hän kantoi mukanaan tummaa kangaskapsäkkiä. Mies vilkaisi kohti näyttöä, jossa neonsinitukkainen nuorukainen uhosi itseään kaksi kertaa isommalle miehelle.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

―Mitä sinä oikein katsot? Michael kysyi.

―Lupaus kolmosta.

―Kuulostaapa tasokkaalle, mies totesi ja istui tytön viereen. – Haluatko lyödä vetoa nätin pojan puolesta? 50 yangia vetoa että tuo korsto voittaa.

―Kiinni veti, Shiral hymyili ja ravisti miehen kättä.

 

Iso mies yritti lyödä sinitukkaista, mutta pikku kaveri tattari hänen nyrkistään kiinni ja pysäytti lyönnin ilmaan. Pikkuinen karkasi lähemmäksi miestä ja iski kyynärpäällään miestä leukaan. Michael kohotti kulmiaan katsoessaan kuinka suurikokoinen mies makasi lopulta tajuttomana maassa lyhyen iskujenvaihdon jälkeen.

 

―Sinä olet nähnyt tämän aikaisemminkin. Mikä elokuva tämä oikein on? Michael kysyi.

―Enkä ole. Tämä on draama, Shiral selitti hymyilen hyväntuulisesti.

―Niinpä tietenkin. Eli tämä on joku tylsä romanttinen leffa, Michael totesi ja nousi ylös ottamaan lompakkoaan seinällä roikkuvan takkinsa taskusta.

―Kai sen voi nähdä noinkin. Minä pidän tästä silti, Shiral sanoi ja vilkaisi seteleitä, joita mies tarjosi hänelle. Shiral käänsi katseensa vaivautuneena näyttöön. – En minä voi omistaa rahaa.

 

Orjilla ei ollut tavallisesti omistusoikeutta. Joskus harvoin heidän isäntänsä kuitenkin ostivat sellaisen oikeuden orjalleen. Yleensä käytännönsyistä helpottaakseen orjan työskentelyä.

 

―No… Tehdään niin että ennen kuin sinä lähdet tältä alukselta minä annan sinulle puhelinnumeroni niin että voit kertoa minulle missä uusi kotisi on. Sitten voin lähettää rahat sinulle. Kyllä sinä varmasti keksit niille jotain käyttöä, Michael sanoi ja istui takaisin tytön viereen. – Mistä sinä sait tuon elokuvan? Minulla ei aivan varmasti ollut tällaista ennestään.

―Ei niin. Sinulla on erilaisia romanttisia elokuvia, Shiral totesi. ―Minä latasin tämän Zillasta. Sinun maksutunnuksesi olivat pöydänlaatikossa.

 

Michael tuijotti tyttöä sanattomana. Tuo oli tonkinut hänen huoneensa kauttaaltaan läpi? Cazie oli ärsyttävän omatoiminen. Mies yritti vielä hetken seurata elokuvaa, mutta hän ei löytänyt nätin pojan ja nenä-äänellä puhuvan blondin suhdesotkuista mitään seuraamisen arvoista.

 

―Minä menen suihkuun, Michael sanoi. – Yritä olla aiheuttamatta lisää ongelmia sillä aikaa.

 

Shiral katsoi kummissaan miehen perään. Mitä ongelmia hän oli muka aiheuttanut? Eihän hän ollut edes poistunut huoneesta. Michael lukitsi kylpyhuoneenoven ja riisui vaatteensa ja varusteensa wc:n kannen päälle. Hän ei ollut uskaltanut jättää aseitaan Shiralin kanssa huoneeseen. Michael ei ymmärtänyt cazieta. Tuo käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tyttö oli ollut todistamassa yli sadan olennon kuolemaa ja nyt tuo katsoi tyytyväisenä romanttista leffaa kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Shiral oli ehkä tunteettomin olento, jonka hän oli tavannut. Tyttö käyttäytyi ystävällisesti ja pirteästi, mikä olisi aivan normaalia ja hyvää käytöstä jos Shiral ei olisi juuri tullut Alenialta. Ulospäin tyttö vaikutti terveelle ja sosiaaliselle, mutta tuo ei ilmiselvästi välittänyt ihmisistä ympärillään oikeasti.

 

Michael palasi huoneeseen juuri kun elokuvan lopputekstit alkoivat rullata ruudussa. Tyttö seurasi katseellaan tarkasti miestä tuon saapuessa pyyhe vyötäisillään ja varustepino sylissään. Michaelin vartalo oli hyvin treenattu ja jäntevä. Shiral saattoi erottaa lihakset miehen käsivarsilla ja harteilla. Mies istui vuoteenreunalle. Hän heitti pinon vierelleen ja alkoi purkaa asettaan.

 

―Sinä kutistuit, Shiral sanoi. – Näytät paljon pienemmälle ilman vaatteita. Mitä sinä teet? Voinko minä tehdä jotain?

―Voisit ottaa tuon kapsäkin lattialta ja pukea päällesi. Sitten viemme varusteeni säilöön ja menemme syömään.

―Tarjoatko sinä? Shiral kysyi innostuneella äänellä.

―Sinulla tuskin on millä maksaa. Älä innostu liikaa. Me menemme vain ruokalaan. Ei täällä ole ravintoloita.

 

Shiral repi kapsäkin ylös sängylle ja ravisteli vaatteet pitkin vuodetta. Nuo eivät olleet kovin erityisiä tai naisellisia. Arkisia ja käytännöllisiä sotilasvaatteita. Tyttö alkoi kiskoa paitaansa päänsä yli.

 

―Mitä sinä teet?! Michael kysyi huomatessaan tytön aikeet. Hän tarrasi kiinni Shiralin käsistä ennen kuin tyttö ehti kiskomaan puseron päänsä yli.

―Riisun, Shiral mumisi paidan sisästä.

―Huomaan sen! Eikö sinulla ole mitään tapoja vai etkö huomaa että olen tässä?

―Ei Annaa häirinnyt…

―Anna on nainen! Michael tuiskahti ja kiskoi tytön paidan takaisin alas.

 

Calas heitti nipun vaatteita Shiralin syliin ja tempaisi tytön vaatepinoineen syliinsä. Shiral katsoi silmät suurina miestä uskaltamatta sanoa sanaakaan. Michael kantoi hänet kylpyhuoneeseen ja jätti lattialle seisomaan. Kylpyhuoneenovi kolahti kiinni ja Shiral jäi pukeutumaan yksin.

 

―Minusta sinä ylireagoit… Shiral mutisi palatessaan takaisin. Tytöllä oli yllään pitkät tummanvihreät reisitaskuhousut ja vaaleanvihreä t-paita.

―Ymmärrätkö sinä että minä joudun tästä vielä hankaluuksiin? Jos joku törmää tänne sisään ja me olemme puolipukeissa minä voin menettää paljon enemmän kuin vain muutaman päivän palkan, Michael selitti. Mies oli kumartunut sitomaan maihinnousukenkiensä nauhoja. Hänellä oli yllään oliivinvihreät suorat housut ja avoin paita.

―Mutta ovihan on lukossa…

―Niille, jotka voivat järjestää minulle ongelmia on pääsy kaikkiin huoneisiin tällä aluksella.

―Hyvä on. Minä en tee niin toiste, mutta minusta sinä silti ylireagoit. Minä aioin vain vaihtaa vaatteet ja sinä käyttäydyit kuin mielessäni olisi ollut jotain ihan muuta. Se kertoo kuinka kieroutuneesti itse näet yksinkertaisetkin asiat.

 

Michael suoristautui seisomaan ja katsoi tyttöä murhaavasti. Shiral oli asettunut pöydänreunalle istumaan. Mies napitti paitansa ja avasi pöydänlaatikon. Hän poimi laatikosta liipaisinlukkoja.

 

―Aika paljon sanottu joltain, joka änkeää kokoajan syliin ja heiluu puoli alasti vieraan miehen huoneessa. Sinä et taida paljon välittää maineestasi, Michael totesi ja lukitsi kiväärinsä ja pistoolinsa.

―Maineesta? Sinä olet uskomattoman törkeä! Shiral tiuskaisi ja harppoi ovelle.

 

Tyttö kiskoi kahvaa, mutta ovi ei auennut. Michael vilkaisi Shiraliin, joka murjotti oven luona. Hänen huoleensa oli liian pieni heille kahdelle. Michael asetti aseet pidikkeisiinsä seinällä.

 

―Älä nyt ala riehumaan. Itse annat ristiriitaisia merkkejä. Joku voisi tulkita ne väärin, Michael hymyili ja laski varustepinonsa tytön käsivarsille.

―Mitä sinä aiot kantaa? Shiral kysyi.

―En mitään, Michael totesi ja nosti vielä vahvistetut kenkänsä pinon päälle. – Voit sinäkin olla joskus hyödyksi.

 

Shiral vilkaisi myrtyneenä ylös mieheen. Mies taputti hänen hiuksiaan ja avasi sitten oven käytävälle. Shiral hädin tuskin näki pinon yli eteensä.

 

―Nämä painavat… Shiral marisi.

―Minä tiedän.

―Häiritseekö se sinua?

―Ei oikeastaan… Minä olen jo tottunut siihen että nuo painavat.

―Tarkoitin sitä että olen usein sylissäsi…

 

Michael ei vastannut. Hän pysähtyi käytävänpäähän odottamaan hissiä.

 

―Olen ollut jo viikkoja yksin ilman minkään elävän olennon läheisyyttä. Ainoa seurani ovat olleet ne tappajat, jotka vaanivat Alenian käytävillä. Ja sinä olet elävä, Shiral sanoi. – Minä luotan sinuun. Sinä palasit hakemaan minua kentältä, vaikka se olisi voinut tarkoittaa kuolemaa sinulle.

―Älä turhaan vaivaa päätäsi sillä. Se kuuluu työnkuvaan.

―Mutta sinun ei olisi ollut pakko. Kukaan ei olisi syyttänyt sinua jos et olisi juossut takaisin, Shiral selitti.

―Sinä yrität vain päästä kantamasta noita, Michael naurahti.

―No sitäkin, Shiral myönsi.

 

Calas katsoi alas tyttöön ja otti kengät pinon päältä kannettavakseen ennen kuin astui hissiin. He veivät Michaelin varusteet varustehuoltoon puhdistettavaksi. Sitten he lähtivät ruokalaan. Ruokala oli suuri sali, jossa oli korkea katto. Lattia oli täynnä pitkiä pöytärivistöjä. Yhtä seinää pitkin kulki ruokalinjasto. Huoneen nurkassa oli ruoka-automaatteja. Salin täytti puheensorina ja astioiden kilinä. Sali oli puoliksi täynnä. Muutama utelias silmäpari katsoi tyttöön mutta kukaan ei tullut kuitenkaan puhumaan heille.

 

Shiral seurasi Michaelin perässä ja otti tarjottimen. Michael katsoi kummissaan kuinka tyttö lappasi lämmintä ruokaa lautaselleen, otti kulhollisen salaattia, kaksi jälkiruoka-annosta, neljä mehutetraa ja kolme reilusti voideltua leipäpalaa.

 

―Aiotko sinä todella syödä tuon kaiken? mies kysyi.

 

Shiral nyökkäsi. Michael arveli että ehkä tytön oli parempi saada hieman lihaa luidensa ympärille. Hän johdatti Shiralin pöytään, jossa Jalier, Lönner, Carnwyn ja Sawo olivat jo. Shiral laski tarjottimensa pöydälle ja istui pöytään.

 

―Yritätkö sinä jonkinlaista tarjottimentäyttöennätystä? Jalier kysyi virnistäen.

―Jalier, sinä jo tunnet Shiralin. Shiral tapaa Lönner, Sawo ja Carnwyn, Michael esitteli ja istui pöytään. – Pojat, Shiral Alenialta.

 

Lönner oli pitkä ja laiha mies, jolla oli pyöreät silmälasit nenällään. Lönnerin nörttimäinen olemus ei aivan vastannut Shiralin käsitystä siitä mille sotilaat näyttävät. Sawo sen sijaan näytti paljon enemmän sotilaalle. Sawo oli kalju ja yli kaksi metriä pitkä. Hänen nenänsä näytti sille että se oli murtunut monta kertaa. Miehen huulet olivat paksut ja hänen sormensa näyttivät toivottoman kömpelöille pidellessään muovihaarukkaa, joka lähes katosi miehen käden sisään. Shiralille Sawon lihaksikas ja leveäharteinen olemus toi mieheen vahvan työhärän. Sawon silmät olivat miehen ulkoisesta kuoresta huolimatta lempeät.

 

Carnwynilla oli kettumainen hymy. Hänen vartalonsa oli notkea ja atleettinen. Miehellä oli siististi leikattu lyhyt musta tukka ja komeat kasvot. Hänen vaatteensa olivat moitteettoman siistit ja silitetyt. Myös miehen iho vaikutti hyvin hoidetulle. Shiral katseli miestä uteliaana. Tuo vaikutti liian huolitellulle armeijan leipiin. Carnwynilla oli tummat ja kauniisti kaartuvat ripset ja sirot, pitkäsormiset kädet kuin pianonsoittajalla.

 

―Mukava tutustua Shiral. Jalier kertoi jo että Calas on ottanut sinut jonkinlaiseksi lemmikikseen, Carnwyn sanoi. – Calas on tainnut kuulla puheet siitä, että caziet ovat mahtavia seksiorjia.

―Mitä? Michael sanoi hämillään. Lönner vaikutti vaivautuneelle keskustelun saamasta suunnasta. Jalier ja Sawo mulkaisivat Carnwyniä varoittavasti ja toivoivat että mies ymmärtäisi tukkia suunsa.

―Minä en ole kuullut tuollaista, Shiral sanoi antamatta miehen sanojen häiritä itseään.

―Kaverini vierailee usein bordelleissa ja hän sanoi että niissä työskentelee paljon cazieita. Ne ovat kaiken lisäksi kovin haluttuja työntekijöitä niiden luonteen takia. Caziet ovat kovin hedonistisia ja ne sopeutuvat sellaiseen työhön luonnostaan, Carnwyn selitti.

―Tai sitten se johtuu vain siitä, että suurin osa cazieista on orjuutettu, Sawo sanoi karhumaisen matalalla ja möreällä äänellä.

―Hedonistinen….? Shiral kysyi ihmeissään.

―Ei sinun tarvitse tietää mitä se tarkoittaa, Michael sanoi.

―Miksi sinun täytyy aina raahata keskustelut tällaisiin aiheisiin? Jalier ärähti. – Tuo on ahdistavaa kun sinä olet noin selkeästi puutteessa.

―Minä yritän syödä! Eikä minua kiinnosta ketkä teistä ovat puutteessa, Michael sanoi.

―Kuinka kauan sinä viivyt täällä Shiral? Lönner kysyi ja yritti viedä keskustelua toiseen suuntaan.

―Minä… en oikeastaan tiedä, Shiral sanoi ja seivästi haarukallaan salaattiaan. – Minun omistajani jäi Alenialle, eikä hänellä ole elossa olevia sukulaisia…

―Sitten sinä siirryt Hiyasawan omaisuudeksi, kuten kaikki muukin Alenialla, Sawo totesi.

―Mihin minä sitten joudun? Shiral kysyi ja katsoi vuoron perään jokaista.

―Tuskin sinä tälle alukselle jäät. Sinusta ei ole Hiyasawalle minkäänlaista sotilaallista hyötyä, Michael sanoi.

―Hiyasawa on pääasiassa keskittynyt sotateollisuuteen, kaivostoimintaan, mikro- ja biotekniikan kehittelyyn, Lönner sanoi.

―Eli… minä joudun kaivoksille raatamaan? En minä halua pelottaviin ja synkkiin kaivoksiin. Eivätkö ne ole aika vaarallisia? Shiral kysyi hätääntyneenä.

―No no.. Jalier rauhoitteli. – Ei se ole mitenkään varmaa. Ehkei Hiyasawa edes pidä sinua vaan sinä pääset johonkin uuteen ja mukavaan kotiin.

―Ei hän ole mikään kissanpentu joka annetaan perheestä toiseen, Michael tuhahti.

―Silloin sinä joudut orjainvälitystoimiston käsiin ja he huutokauppaavat sinut. Joku mukava vanha setä ottaa sinut ehkä luokseen ja opettaa sinulle uusia leikkejä ja… Jalier kippasi kahvinsa Carnwynin syliin ja mies parkaisi. Carnwyn hyppäsi ylös seisomaan ja alkoi taputella housujaan. Shiral katsoi silmät suurina Jalieria ja Carnwyniä. Muut eivät jaksaneet edes nostaa katsettaan lautaseltaan.

―Jalier! Hitto! Minä sinä luulet oikein tekeväsi?! Carnwyn sadatteli.

―Käyttäydy ihmisiksi, Jalier komensi ja katsoi harmistuneena tyhjää kuppiaan. – Shiral, hakisitko minulle toisen kupillisen?

 

Shiral vilkaisi kysyvästi Michaeliin. Mies nyökkäsi. – Tietenkin. Haluaako joku muu?

 

Shiral lähti hakemaan kahvia. Michael katsoi tytön jälkeen kuin pelkäisi tuon eksyvän matkalla. Kahvi poltteli edelleen Carwynin ihoa ja hänen olisi mentävä vaihtamaan housunsa.

 

―Jalier, jos sinä et olisi nainen niin minä… Carnwyn puhisi.

―Minä varoitan sinua vain tämän kerran. Anna tuon tytön olla rauhassa. Minä en välitä siitä mitä sinä teet vapaa-ajallasi, mutta me olemme nyt töissä, Jalier sanoi.

―Miksi sinä olet niin tarkka hänen suhteensa? Se on vain orja, Carnwyn tuhahti.

―Hän on elävä ja tunteva olento. Hän on jonkun tytär, perheenjäsen ja ystävä. Kohtele häntä sen mukaan, Sawo sanoi matalalla äänellä. Hänen äänestään kuulsi uhkaus.

―Helvetti. Te olette kaikki liian tarkkoja tuon likan suhteen, mutta jos se on teille niin pyhä niin minä kohtelen häntä sen mukaan, Carnwyn mutisi ja lähti vaihtamaan housujaan.

 

Michael ei puuttunut asiaan. Shiral ei vaikuttanut vaivautuneen Carnwynin puheista. Niin kauan kuin kyse olisi pelkistä puheista hän ei halunnut sekaantua asiaan. Michael katseli kummissaan kun tyttö toi kahvit pöytään. Shiral laski mustan kahvin Jalierin eteen. Itselleen tyttö oli ottanut maitokahvin jonka päällä oli kermaa.

 

―Aiotko sinä juoda tuon? Michael kysyi.

―Kyllä, Shiral sanoi ja hymyili pirteästi. – Haluatko sinä vai?

―En. Kunhan et ahmi liikaa ja tule kipeäksi, Michael sanoi.

 

Shiral oli jo syönyt suurimman osan ruoastaan. Hänellä oli enää jälkiruoka ja puolikas leipä jäljellä.

 

―Anna nyt toisen syödä, Lönner sanoi hyväntahtoisesti.

 

Shiral nuoli kermavaahdon kahvinsa päältä. Hän ei tiennyt minne hänen tiensä jatkuisi sitten kun hän lähtisi tältä alukselta. Hän ei halunnut edes lähteä täältä. Hän halusi jäädä. Hän piti siitä, kuinka erilaisia kaikki olivat ja kuinka eloisia he olivat. Ei häntä häirinnyt Carnwynin puheet. Mies tuskin oli tarkoittanut mitään pahaa, vaan kokeillut kuinka hän reagoisi.

 

Michael ei ollut varoittanut häntä turhaan ahmimisesta. Kun he pääsivät takaisin hyttiin oli Shiralin vatsa kipeä. Tyttö makasi kyljellään sängyllä ja vinkui surkeana. Michael lepäsi selällään tytön vieressä. Hän käänsi katseensa kirjastaan vierellään keräksi käpertyneeseen tyttöön.

 

―Minähän sanoin ettei sinun pidä ahmia, Michael huokaisi. – Oletko aivan varma ettet halua jotain lääkkeitä tuohon vatsakipuun?

―Olen, Shiral mumisi tyynyä vasten.

 

Hän hivuttautui kiinni Michaelin kylkeen ja veti miehen toisen käden suoraksi sivulle. Hän nojasi päänsä miehen käsivartta vasten. Michael katsoi cazieta tovin hiljaa ja kietoi sitten kätensä tuon ympärille.

 

―Michael… Olenko minä sinusta sellainen? Shiral kysyi.

―Millainen?

―Maksullinen nainen. Käyttäydynkö minä niin kuin prostituoitu?

―Et, Michael sanoi ja virnisti sitten. – Ethän sinä ole pyytänyt keneltäkään rahaa seurastasi, joten et sinä ole huora.

―Onko suurin osa cazieista todella huoria? Shiral kysyi häpeillen.

―En tiedä Shiral. Minä en ole ollut juuri lainkaan kaltaistesi kanssa tekemisissä, Michael sanoi. – Älä usko kaikkea minkä kuulet.

―En minä halua että kaikki luulevat minusta sellaista.

―Shiral, e rotu vaikuta siihen mille sinä vaikutat muiden silmissä, Michael lohdutti. – Se on kiinni siitä millaisen kuvan annat teoillasi. Sinut tuomitaan tekojesi, ei taustasi mukaan.

―Aika yleviä aatteita. Luulen etteivät asiat mene aivan noin oikeassa elämässä…

 

Michael taputti kevyesti tytön päätä. Hän ei tiennyt mitään orjien elämästä. Mies kohotti katseensa takaisin kirjaansa. Shiral seurasi miehen lukemista. Puolen tunnin päästä mies oli edelleen samalla sivulla.

 

―Osaatko sinä lukea? Shiral kysyi.

―Ei tähän työhön ole suuret pääsyvaatimukset, mutta kyllä silti on pakko osata lukea. Kuinka niin?

―Olet edelleen samalla sivulla…

―Minulla on paljon asioita mielessäni, Michael sanoi vaimealla äänellä. – Ja ennen kuin alat kyselemään ne asiat eivät kuulu sinulle.

―Selvä, Shiral totesi hiljaa.

 

Shiral ymmärsi että Michael kaipasi taas omaa rauhaa, joten hän ei kysynyt mistä oli kyse. Michael laski kirjan arvonaisena rintansa päälle. Shiral vaikutti uniselle. Tytön silmät painuivat kiinni vähän väliä, mutta Shiral kieltäytyi nukahtamasta.

 

―Nuku vain, Michael kehotti.

―En minä halua. Sinä et kuitenkaan herätä minua juhliin, Shiral kuiskasi unisena.

―Eivät ne ole varsinaisesti juhlat.

 

Jalier oli kertonut illalla järjestettävistä juhlista aluksen baarissa. Juhlat olivat kuolleiden muistoksi ja elävänä palanneiden juhlistamiseksi. Michael ei ollut ikinä pitänyt tuollaisista juhlista. Paikan yllä velloi tietynlainen apeus, vaikka he yrittivät näytellä kuinka pirteää. Illat päättyivät yleensä aina jonkinlaiseen tappeluun, joita ei voinut välttää kun paikalla oli paljon olentoja joilla oli tunteet pinnassa ja viina virtasi.

 

―Minä haluan silti sinne, Shiral sanoi.

―Minä jotenkin arvasin tuon. Voin minä herättää sinut jos sinä todella haluat sinne.

―Se olisi mukavaa, Shiral hymyili.

 

À

 

Baari oli aluksen keulassa. Sali oli U:n muotoinen. Sen ulkoseinät olivat näköalaikkunaa. Saliin oli kahdet ovet U:n kärjistä. Ovien välissä oli baari tiskeineen ja jakkaroineen. Tuolit olivat raskaita ja kromattuja. Istuimet olivat keinonahkaa. Seinää vasten oli isompia pöytäryhmiä, joissa oli kiinteät sohvat. Salissa oli himmeä valaistus. Rytmikäs musiikki täytti suuren salin.

 

Shiral oli harmistunut siitä, että hänellä ei ollut minkäänlaisia juhlavaatteita, mutta kellään muullakaan ei ollut. Heillä oli arkisia sotilaspukuja. Joillain oli sotilasjuhlapuku, johon kuului mustat housut ja valkoinen pusero arvomerkkeineen. Michael oli vaihtanut juhlapuvun ylleen. Hänen rintapielessään oli joitain merkkejä kiinni, mutta Shiral ei tiennyt mitä ne merkitsivät. Michael oli pysähtynyt katsomaan oliko paikalla ketään kenen seuraan heidän kannattaisi mennä.

 

―Antaisitko minulle rahaa? Shiral kysyi.

―Mitä varten? Ei täällä ole kuin henkilökuntaa, joten suurin osa juomista on ilmaisia, Michael sanoi ja lähti kävelemään tiskin suuntaan. Shiral seurasi miehen perässä ja nousi ylös baarijakkaralle keikkumaan. Hän veti drinkkilistan luokseen.

―Yksi Punainen Kuu, Shiral sanoi hymyillen baarimikolle. Hän piti baarimikon veikeästä hymystä.

―Et sinä ota sellaista, Michael sanoi katsoen Shiralin olan ylitse listaa.

―Miksen? Shiral kysyi ja kääntyi katsomaan ihmeissään miestä. – En minä ole alaikäinen.

―Jos neiti on täysi-ikäinen en näe mitään ongelmaa tarjoilla hänelle, baarimikko puuttui puheeseen.

―Neiti on toistaiseksi minun vastuullani ja minä sanon ettei hän juo. Shiral, sinä olet anorektisen näköinen ja aliravittu. Alkoholi ei varmasti nopeuta paranemistasi. Enkä minä halua vahtia kännissä örveltävää cazieta, Michael totesi jyrkästi.

―En minä nyt niin paljon ajatellut juoda, mutta jos se on sinulle niin tärkeää voin minä olla ilmankin, Shiral sanoi. Hän ja baarimikko mulkoilivat Michaelia moittivasti kuin tuo olisi suurikin ilonpilaaja.

―Hyvä tyttö, Michael sanoi ja taputti Shiralin päälakea. – Joel, kaada minulle konjakki ja anna hänelle mehu.

―Mistä lähtien sinä olet säännöstellyt alokkaiden juomista? Joel kysyi.

―Shiral on vierailija, Michael sanoi ja otti lasinsa.

―En tiennytkään että vierailijoilla on pukupakko…

―Tule Shiral, Michael sanoi ja lähti harppomaan pois tiskin luota.

 

Joel seurasi huvittuneena kun Shiral kiirehti Michaelin perään. Hän ei uskonut hetkeäkään cazien olevan sotilas. Cazien läsnäoloon oli koira haudattuna, mutta ei ollut hänen asiansa alkaa urkkia toisten asioista. Michael istui pöytäryhmään ikkunan luona. Ikkunan takana avautui näkymä avaruuteen. Shiral nousi ylös polvilleen istumaan sohvanselkänojaa vasten. Hänen siniset silmänsä ahmivat maisemaa. Hän näki aluksen mustan metallisen pinnan, joka jatkui metrikaupalla eteenpäin. Alus kellui sysimustassa ja loputtomassa avaruudessa. Shiral näki kaukaisuudessa tuikkivia tähtiä ja lähempänä kraateripintaisen meteroidin. Hänestä tuntui että alus lipui rauhallisesti eteenpäin, vaikka se syöksyikin hirvittävää vauhtia eteenpäin. Avaruus näytti niin kauniille ja äärettömälle. Michael hymyili katsoessaan tyttöä joka oli lumoutunut täysin näköalasta.

 

―Sinulla pitäisi aina olla tuollainen cazie mukanasi. Shiral erottuu joukosta kuin majakka yössä, Jalier sanoi hymyillen ja laski lasinsa pöytään.

 

Carnwyn katseli uteliaana Shiralia, joka oli nojautunut eteenpäin katsomaan ulos. Tytön housut olivat lähes hävyttömän matalalla. Shiralin häntä oli alaselällä, joten tytön oli käytettävä matalavyötäröisiä housuja.

 

―Näytät hyvälle Jali, Michael sanoi vilkaistuaan naisen vaatteita.

 

Jalierin vaatteet olivat viralliset. Musta hyvin istuva hame ja valkoinen pusero. Jalier oli nostanut hiuksensa ylös nutturalle. Hänen vartalonsa oli hyvin treenattu ja solakka. Jalierilla oli komeat ja pitkät sääret, joita korkokengät korostivat entisestään. Shiral laskeutui istumaan ja katsomaan naista uteliaana näkemään mikä oli kirvoittanut kohteliaisuuden Michaelilta.

―Kiitos Michael, Jalier virnisti ja istui alas.

―Miksi sinä kiität häntä, mutta et minua vaikka sanoisin aivan saman? Carnwyn kysyi. – Mutta kyllähän sinä tiedät että näytät todella upealle ja seksikkäälle. Näytät varmasti hyvälle ilman noitakin…

―Älä pakota minua kurittamaan sinua, Jalier sanoi vakavalla äänellä. – Calas sanoi kohteliaisuuden ja tarkoitti sitä. Sinä latelet kohteliaisuuksia vain niille, jotka haluat sänkyyn kanssasi.

―Mutta minä haluan sänkyyn vain parhaiden kanssa, Carnwyn virnisti.

―Säästä tuollaiset puheet jollekin jota kiinnostaa. Sinä alat ärsyttää minua Carnwyn. Olet todellakin loman tarpeessa, Jalier huokaisi.

―Oletteko te kaksi yhdessä? Shiral kysyi. – Sinä ja Carnwyn.

―Ei todellakaan. Taidat pitää minua hieman yksinkertaisena, Jalier sanoi kitkeryyttä äänessään.

―En minä sitä, muta kun te tulitte tänne yhdessä, Shiral selitti.

―Minusta tuntuu että se yrittää sanoa että me käyttäydymme kuin aviopari, Carnwyn sanoi tietäväisenä.

―Jos asia todella on niin sinä et ole kovin hyvä ihmistuntija Shiral. Carnwyn väijytti minut matkalla tänne. Voisinpa melkein lyödä vetoa että hän tarkoituksella odotti minua nurkan takana… Carnwyn on luupää. Hänellä menee ilmeisesti elinikä tajuta että meidän välillämme ei tule tapahtumaan mitään, Jalier sanoi.

 

Nainen oli hivuttautunut istumaan Shiralin viereen. Hän kosketti sormillaan kevyesti Shiralin korvia ja siveli untuvaisen pehmeää turkkia, joka peitti korvat. Michael ja Carnwyn tuijottivat mykistyneinä kaksikkoa. Sawo asteli paikalle parahiksi todistamaan tilannetta.

 

―Jalier, mitä sinä teet? Sawo kysyi.

―Halusin vain kokeilla. Minulla ei ole koskaan ollut ketään tuttua, joka olisi cazie. Ne ovat ihanan pehmeät, Jalier sanoi. – Haluatko sinä kokeilla?

―Jatka vain koskettelua Jalier. Sinä saat kokeilla ihan mitä ikinä haluat, Carnwyn yllytti.

―Väistä Carnwyn, Sawo sanoi.

 

Carnwyn väisti ja päästi Sawon istumaan Jalierin viereen. Mies ojensi suuren kätensä koskettamaan Shiralin toista korvaa. Shiral pelkäsi että hän olisi pian yksikorvainen cazie, mutta Sawo silitti korvaa yllättävän hellästi ja taputti sitten tytön päälakea.

 

―Osaatko hän kehrätä? Jalier kysyi.

―Miksi sinä minua katsot? Michael kysyi hämillään. – En minä tiedä. En minä ole ainakaan huomannut.

―Osaan minä. Se ei tosin ole tahdonalainen asia, Shiral selitti.

 

Tyttö katseli ympärilleen. Saliin oli saapunut jo enemmän porukkaa. Shiralista tuntui että musiikin voimakkuutta oli nostettu sillä he joutuivat korottamaan ääntään jotta puheesta olisi saanut selvää. Lönner ei saapunut paikalle lainkaan. Lönner jätti usein tulematta tuollaisiin tilaisuuksiin, kuten teki Michaelkin. Shiral saattoi huomata että alkuillan surumielisyys oli jäänyt viinan tuoman juhlamielen ja hilpeyden alle. Carnwyn oli kadonnut tanssilattialle tanssittamaan Erineyesille saapunutta uutta naissotilasta.

 

―Oliko teitä todella näin paljon Alenialla? Shiral kysyi silmäillessään sotilaita.

―Ei. Tämä ei ole pakollinen tilaisuus, mutta tämä ei ole myöskään kielletty keneltäkään, Michael sanoi. – Me olemme palaamassa takaisinpäin, joten taistelutilannetta ei tule ainakaan seuraavaan viikkoon. Heillä on nyt vain vapaa-aikaa…

―Miksi me palaamme takaisin? Lähtevätkö kaikki kotiin? Shiral kysyi.

―Ei. Erinyes palaa kerran kuukaudessa Shiqualle huoltoa, täydennystä ja miehistönvaihtoa varten. Siihen on vielä kolme viikkoa… Meidän oli tarkoitus mennä seuraavaksi Marausealle tukemaan Hiyasawan joukkoja kapinallisia vastaan, Michael kertoi.

―Minäkin huomasin että olemme muuttaneet kurssia. Tilanne Marausealla on lauennut suuntaan tai toiseen siihen mennessä kun me pääsemme sinne, Jalier totesi mietteliäällä äänellä. – En ymmärrä miksi me palaamme nyt takaisin…

―Uskon että se liittyy jotenkin uuteen vieraaseemme, Sawo sanoi ja katsoi Shiralia. Muut kääntyivät myös katsomaan Shiralia. Tyttö käänsi katseensa vaivautuneena pöytään.

―Anteeksi, pöydän viereen pysähtynyt sotilas sanoi ja katsoi suoraan Shiraliin. – Saisinko luvan?

―Shiral, et sinä… Michael aloitti.

―Tietenkin, Shiral hymyili ja kömpi Michaelin yli pois sohvalta.

―Tulet sitten takaisin heti tanssin jälkeen, Michael komensi.

 

Michael ei ollut alkuunkaan varma että Shiral oli kuunnellut häntä. Tyttö lähti vaaleatukkaisen miehen matkassa tanssilattialle.

 

―Sinä olet oikea kanaemo, Jalier nauroi.

―Minä tiedän että Carnwyn ei ole tämän aluksen ainoa kiimainen perverssi, Michael totesi.

―Hän osaa ainakin tanssia, Sawo sanoi seuratessaan kuinka Shiralin vartalo keinui viehkeästi sotilaan lähellä musiikin mukana.

―Minä menen hakemaan juotavaa, Michael sanoi ja lähti oikomaan kohti tiskiä. Jalier katseli lasinpohjaa. – Olisi pitänyt pyytää häntä tuomaan minullekin, Jalier mutisi.

―Eikö sinusta ole kummallista että Hiyasawa on niin kiinnostunut Shiralista? Hänellä tuskin oli kovin merkittävää asemaa Alenialla, Sawo mietti.

―Hän on ainoa eloonjäänyt. Minä uskon että he haluavat tehdä hänelle joitain kokeita. Ehkä he haluavat hänet pian pois täältä ettei hän puhu ohi suunsa, Jalier arvaili.

―Tuo kuulostaa sille että hän ei tule selviämään hengissä Hiyasawan käsistä, Sawo sanoi. Jalier seurasi katseellaan hiljaisena Shiralia. – On todella sääli jos he vain tappavat hänet…

―Eivät kai he niin tekisi?

 

Jalier ja Sawo vilkaisivat toisinaan. Shiralin elämä ei ollut edes puolen yangin arvoinen Hiyasawan kaltaiselle yhtiölle.

 

―Hitto! Rivers… Jalier sanoi.

 

Hän näki Riversin astuvan saliin. Rivers kävi yleensä aina kerran tarkistamassa tällaiset juhlat. Rivers todennäköisesti kävi tuolla vain pitääkseen väen varuillaan. Jalier oli jo nousemassa ylös mennäkseen varoittamaan Michaelia Riversin läsnäolosta, mutta Michael oli askeleen hänen edellään. Calas juoksi Shiralin luokse ja tarrasi tytöstä kiinni. Shiral säpsähti kun Michael ilmestyi yhtäkkiä hänen taakseen ja tarrasi kiinni. Hän ei ehtinyt edes sanomaan mitään kun mies tempaisi hänet jo mukaansa.

 

―Anteeksi, hän sanoi tyttöä tanssittaneelle miehelle ja kiskoi sitten Shiralin mukaansa.

 

Shiralia tanssittanut Rawless jäi katsomaan typertyneenä kaksikon jälkeen. Michael syöksyi äkkiä pöydän alle piiloon. Pöydässä olijat katsoivat hämillään kaksikkoa, joka oli melkein kaatanut pöydällä olevat juomat nurin. Shiral oli jäänyt sohvan ja Michaelin väliin puristuksiin. Tyttö oli vieläkin pyörällä päästään. Mitä oli juuri tapahtunut?

 

―Calas, mitä sinä oikein touhuat? yksi sotilaista kysyi ja kurkisti pöydän alle.

―Olkaa niin kuin emme olisikaan tässä, Michael komensi. – Everstin käsky.

―Michael, sinä painat, Shiral inahti.

―Ssh, Michael kuiskasi ja painoi tytön pään rintaansa vasten. Hän kirosi sitä ettei hänellä ollut takkiaan millä peittää tytön hiuspehko.

 

Jalier ja Sawo tuijottivat epäuskoisina kohden pöytää, jonka alle Shiral ja Michael olivat menneet. Ihmiset pöydässä lakkasivat vilkuilemasta pöydän alle ja yrittivät olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

 

―Minne Calas ja Shiral menivät? Carnwyn kysyi palatessaan pöytään.

―Piilossa Riversia, Sawo sanoi.

―Miksi he piilottelevat Riversiltä? Carnwyn kysyi ja katsoi salissa kiertelevän Riversin suuntaan.

―Se tuskin kuuluu sinulle, Jalier sanoi.

―Tässä on nyt jotain hämärää, Carnwyn virnisti. – Calas rikkoo jotain sääntöä tuon cazien suhteen. Onko kukaan edes antanut Shiralia Calasin huostaan? Ja missä Shiral asuu täällä?

―Ei kuulu sinulle, Jalier tokaisi. – Kysy Calasilta. Hän kertoo sinulle jos se on hänestä tarpeellista.

―Oletpas sinä huonolla tuulella. Ottaisit lisää juotavaa, Carnwyn kehotti.

―Hyvä ajatus. Hakisitko minulle lasillisen?

―En minä sinun palvelijaksesi ala, Carnwyn tuhahti ja istui pöytään.

 

Jalier seurasi vaivihkaa katseellaan Riversin liikkeitä salissa. Sawo kuunteli pitkästyneenä Carnwynin vuodatusta siitä, kuinka uusi naissotilas oli antanut hänelle rukkaset vaikka hän oli käyttäytynyt kuin herrasmies. Samaan aikaan Michael havahtui huomaamaan sen kuinka lähellä Shiral oli. Hän tunsi Shiralin hengityksen ihollaan. Michael huomasi laskeneensa kätensä tytön alaselälle kohdalle josta paita oli noussut hieman. Hän nykäisi kätensä äkkiä pois.

 

―Carnwyn, oletko nähnyt Calasia? pöydän luokse saapunut nousuhumalassa oleva nainen kysyi.

―En hetkeen, mutta hän palaa varmasti pian, Carnwyn sanoi ja hymyili leveästi. – Minä autan sinua kuitenkin mielelläni jos vain tarvitset apua.

―Ei. Minä halusin puhua kanssaan, sotilas sanoi ja istui. Hän kolautti mukanaan tuomansa pullon ja lasin pöytään.

―Istu vain, Jalier mutisi ja katseli selkeästi humaltunutta tummatukkaista naista.

 

Naisen musta palmikko hapsotti. Hänen poskensa punoittivat. Naisen puseron kaksi ylintä nappia olivat auki. Carnwyn ei saanut katsettaan irti suurista rinnoista, jotka olivat pursuilla paidan sisästä.

 

―Calas oli tänään Alleria 13. eikö? nainen kysyi. Hänen nimikyltissään luki M. Shardenia.

―Alenia 13, Michael korjasi. – Mitä siitä?

 

Hän päästi Shiralin istumaan ennen kuin istui itse. Michael katseli vielä salin suuntaan. Rivers oli poistunut. Todennäköisesti mies ei eksyisi tuonne toista kertaa tänään.

 

―Shawn… Siis Towers, Shardenia korjasi. – Hän oli myös Alenialla, mutta hän ei palannut sieltä.

 

Nainen tuijotteli pöydänpintaa ja muut tunsivat olonsa vaivautuneeksi. Shardenia näytti hetken sille, että hän alkaisi itkeä mutta sitten hän ryhdistäytyi ja alkoi kaataa pullostaan vodkaa muiden laseihin.

 

―Juodaan Towersin kunniaksi! Shardenia julisti.

 

Hän kaatoi pullostaan jokaisen lasin äärimmilleen. Violetti paperivarjo tippui Shiralin lasista pöydälle naisen kaataessa vodkaa hänen puolillaan olevaan mukiinsa. Shardenilla ja Towersilla oli huhuttu olevan jonkinlainen suhde. Carnwyn kohotti lasinsa reippaasi ja kietoi toisen kätensä naisen ympärille.

 

―Towersille! Carnwyn sanoi juhlavasti ja otti reilun kulauksen.

―Towersille, muut sanoivat rauhallisemmin ja siemaisivat lasistaan.

 

Shiral irvisteli viinan vahvalle maulle, joka oli pilannut hänen juomansa. Hän piti enemmän makeista alkoholijuomista. Shardenian silmäkulmiin kihosi kyyneliä hänen juodessa lasinsa kerralla tyhjäksi.

 

―Calas, mitä Shawnille tapahtui? Miten hän kuoli? Shardenia kysyi. – Hän oli sinun komennuksessasi.

―En minä tiedä, Michael sanoi vaivautuneena. – Hän oli 2. ryhmässä ja Wennes komensi sitä.

―Mutta teillähän oli operaatiokamerat käytössä. Eikö niin? Shardenia intti. – Jonkun oli pakko nähdä mitä tapahtui.

―Harks hoiti käskyjenjaon ja valvonnan, Michael sanoi ja yritti vierittää humalaisen naisen esittämään kysymyksiään esimiehelleen.

―Lönner oli ohjaamossa silloin. Hän tietää, Shardenia keksi.

―Shardenia… Jalier aloitti. – Towers meni Wennesin ryhmän mukana pommisuojaan, missä oli niiden otusten pesä. Hänet, Matthew ja Janis lähetettiin viemään elossa löytynyt siviili alukselle. He kuolivat yrittäessään suojella siviiliä ja suorittaa tehtävänsä. Towers kuoli taistellen ja kunniakkaasti.

 

Shardenia nielaisi. Hän oli hetken hiljaa. Shiral katsoi naista myötätuntoisena ja uitti pilliä mehussaan.

 

―Oliko se siviili nainen? Shardenia kysyi.

―Pieni poika, Jalier valehteli.

―En odottanut yhtään vähempää Shawnilta. Tuollainen urhea kuolema ja toisten puolesta uhrautuminen kuulostaa juuri häneltä, Shardenia sanoi ja joi lasinsa taas tyhjäksi. – No niin. Hän haluaisi meidän jatkavan elämäämme. Lähteekö joku tanssimaan kanssani? Calas?

 

Michael puisti päätään. Carnwyn nousi seisomaan. – Minä voin lähteä.

 

Shardenia nyökkäsi ja he lähtivät tanssilattialle. Shardenia enemmän hoippuen.

 

―Tämä työ ei sovi kaikille, Michael totesi katsellessaan kaksikon perään.

―Se vie aikansa oppia selvittämään tällaiset asiat omalla ajallaan ja silti jatkaa eteenpäin, Sawo sanoi.

 

Michael poimi lasin Shiralin sormista ja joi mehuvodkan. Tyttö kohotti sinisen katseensa mieheen ja katsoi tuota kuin kiusaajaa joka oli vienyt lapselta tikkarin. Michael poimi paperisen pikkuvarjon pöydältä ja painoi sen tytön hiuksiin korvan taakse.

 

―Shiral hakisitko minulle konjakin ja itsellesi uuden mehun? Michael kysyi.

―Hyvä on…Shiral sanoi ja kömpi Michaelin yli pois. Hän hyppäsi alas sohvalta ja lähti tiskin suuntaan.

―Senkin ilkiö. Mennä nyt juomaan toisen juomat, Jalier sanoi Shiralin mentyä.

―Minä en halua että hän tulee humalaan. Hän on vielä liian heikko, Michael selitti.

―Sinä olet hellyttävän huolehtivainen, Jalier virnisti. – Ettet sinä vain olisi lankeamassa tuohon tyttöön?

―Minä vain yritän tehdä oikein. Älä ala heti kuvittelemaan liikoja, Michael huokaisi. – Alat kuulostaa Carnwynille.

 

Musiikkilaitteisto vaikeni. Tanssilattian keskelle metrin korkeudelle ilmestyi läpikuultava näyttö, johon muodostui kappale- ja kielivalikko.

 

―Eikä… Jalier huokaisi.

―Taitaa olla nukkumaanmeno aika jos täällä aletaan laulaa karaokea.

 

Yksi miehistä astui lavalle tanssijoiden siirryttyä syrjään. Hän oli narao. Naraot muistuttivat ulkonäöltään paljon ihmismäistä kettua. Heidän ihoaan peitti lyhyt turkki, jonka kuviointi usein vastasi ketun. Turkinväri saattoi vaihdella todella paljon, mutta jokaisella naraolla oli pitkä tuuhea häntä, ketunkorvat ja kuono. Naraot olivat yleensä hyvin muodostuneita ja heidän vartalonsa olivat ihanteellisia.

 

Trietzken turkki oli punertavanruskea. Hänellä oli tavanomaiset sotilasvaatteet, mutta hänen pehmeä ja suuri häntänsä työntyi esiin housuihin tehdystä reiästä. Suurin osa hännällisten rotujen miehistä piti mieluummin housuja joissa oli reikä kuin matalia housuja. Trietzkellä oli lakki kallellaan päässään ja muutama nappi auki. Hän asetti langattoman mikrofonin klipsin korvalleen.

 

―Emme kai me ole näin epätoivoisia? Trietzke kysyi ja sai vastaukseksi epämääräisiä ei-huutoja. – Sitä minäkin ajattelin. Me keksimme varmasti muutakin tekemistä.

―Milloin he ymmärtävät olevansa liian vanhoja tällaisiin leikkeihin? Michael kysyi.

―Älä ole niin kyyninen. Sinä olet ainoa, joka ei osaa suhtautua asiaan huumorilla, Jalier totesi. – Shiral taitaa olla aito laumaeläin.

 

Tyttö erottui vapaaehtoisten joukosta, joita oli tullut lavalle.

 

―Onko lisää vapaaehtoisia? Trietzke kailotti mikkiin.

―Mennään, Shardenia sanoi ja Carnwyn nyökkäsi.

 

Michael huokaisi syvään katsellessaan muiden perään. Trietzken olisi pitänyt olla jossain muussa tehtävässä kuin sotilaansa. Tuolla oli häiritsevän suuri tarve viihdyttää. Ainakin Michaelin mielestä.

 

―Ja sieltä tulee viimeinen pari. Hienoa! Nyt meillä on tarpeeksi, Trietzke selitti. – Sitten kerron teille säännöt. Ne ovat yksinkertaiset. Jokaisella on pari. Toisen silmät sidotaan ja sitten hänen pitää löytää partneristaan kolme tarraa!

―Heille ei pitäisi antaa mitään. Heidän ei tarvitse saada kuin tarroja ja he keksivät siitä tekosyyn lääppiä toisiaan, Michael mutisi.

―Anna lasten leikkiä, Jalier nauroi.

 

Trietzke oli onnistunut koota lavalle kuusi paria. Lavalla olevien miesten silmät sidottiin. Heidän oli tarkoitus poimia tarrat suullaan. Trietzke lätki tarrat naispuolisten sotilaiden ja Shiralin vaatteisiin. Yleisö kannusti innokkaasti osallistujia etsimään tarroja tietyistä kohdista. Carnwyn keskittyi huolellisesti etsimään merkkejä Shardenian rintojen päältä. Rawless kosketti huulillaan Shiralin sormia ja kuljetti huuliaan tytön kättä pitkin ylemmäksi. Hän hiveli huulillaan tytön kasvoja ja poimi tarran Shiralin poskelta.

 

―Rawless on ihailtavan perusteellinen, Jalier sanoi.

 

Michael ei sanonut mitään. Yleisö nauroi ja huuteli ohjeitaan ja mielipiteitään äänekkäästi. Carnwyn ei ollut saanut yhtäkään merkkiä ja Rawless oli juuri löytänyt toisen Shiralin vatsalta kun ensimmäinen pari oli valmis. Miehet saivat poistaa silmäsiteensä. Heille taputettiin kiitokseksi esityksestä.

 

―Oliko tässä jonkinlaiset palkinnot? Michael kysyi.

Jalier kohautti olkiaan. – En kuunnellut.

―Älkää vielä menkö minnekään. Emme me päästä teitä näin helpolla kun kerran erehdyitte tulemaan lavalle, Trietzke sanoi ja virnisti leveästi. – Meillä on Shardenia M ensimmäisenä. Mitä me laitamme hänet tekemään ennen kuin annamme hänen mennä?

 

Trietzken kysymys sai yleisön villiintymään ja heittelemään ehdotuksia, jotka olivat ikivihreän laulamisesta aina orgasmin näyttelemiseen asti. Trietzke oli hyvä ihmistuntija ja hän saattoi nähdä henkilöstä kuinka rohkeita temppuja tuo oli valmis tekemään tuntematta oloaan kiusaantuneeksi. Trietzke oli myös tarpeeksi selvin päin, jotta hän ymmärsi karsia joukosta niitä ehdotuksia jotka olivat jo liikaa.

 

―Emme me nyt sentään laita häntä strippaamaan, Trietzke naurahti. – Sylitanssi? Kyllä, se kuulostaa hyvälle. Onko meillä vapaaehtoisia jotka haluavat sylitanssin?

 

Hänen kysymyksensä nostatti heti monta kättä ilmaan ja salissa kaikuivat minä-huudot. Nuo olivat kuin lauma pingviinejä joille oltiin heittämässä kalaa, jota jokainen pingviini yritti kärkkyä. Jalier ponkaisi ylös ja heilutti innokkaasti kättään.

 

―Calas!! Hän haluaa ehdottomasti sylitanssin! Jalier huusi. –Calas!

―Jalier! Istu alas, Michael komensi liian myöhään sillä Trietzke oli laittanut hänet merkille.

―Ihastuttava idea Jalier. Äläkä yritä lähteä yhtään mihinkään Calas. Istu vain siinä ja nauti esityksestä, Trietzke kuulutti. –Saisimmeko hieman musiikkia?

 

Tiskin takana oleva musiikkilaitteidenhoitaja nyökkäsi ja pian saliin levittäytyi aistikas musiikki. Miehet taputtivat kannustavasti Shardenialle naisen lähtiessä kävelemään Michaelin luokse lanteet keinuen. Michael vilkaisi Jalieria murhaavasti, mutta Jalier hymyili vain herttaisesti ja taputti mukana.

 

Shardenia astui Michaelin eteen ja nosti miehen hatun pöydältä. Hän painoi lakin päähänsä ja nousi seisomaan hajareisin Michaelin eteen. Michael ei ollut varma minne katsoa tuossa tilanteessa, joten hän katsoi hieman sivuun Shardenian kasvoista. Nainen keinui ja keikkui viekoittelevasti Michaelin edessä laskeutuen notkeasti alemmaksi kunnes oli Michaelin sylissä. Michaelin oli vaikea olla katsomatta suuria rintoja, jotka tanssahtelivat naisen muun kehon mukana houkuttelevasti. Shardenia keinutti lantiotaan Michaelin lantiota vasten kiusoittelevasti ja mies alkoi tuntea olonsa todella epämukavaksi.

 

―Kiitos. Olen erittäin otettu tästä, mutta eiköhän tässä ollut nyt tarpeeksi, Michael sanoi ja laski kätensä naisen vyötäisille.

 

Hän nosti naisen pois sylistään ja otti hatun tuon hiuksilta takaisin päähänsä. Michaelin reaktio sai Shardenian nauramaan eloisasti ja sali yhtyi hänen nauruunsa.

 

―Sinähän menit aivan punaiseksi Calas! Trietzke huomioi.

―Se on vain alkoholia… Michael selitteli.

―Niin varmasti, Trietzke nauroi. Hän huomasi kuitenkin Michaelin katseesta että miehen huumorintaju ei riittäisi enää kauas ja vaihtoi kohdetta. –Pikkuneiti, sinä oletkin uusi täällä. Muistaisin varmasti jos olisin nähnyt sinut aikaisemmin. Mikä on neidin nimi?

―Shiral, tyttö vastasi hymyillen ystävällisesti.

―Ihana saada sinut tänne. Tämä porukka kaipaakin hieman väriä. Katsotaan nyt mitä nämä hullut keksivät sinulle ennen kuin päästämme sinut pois lavalta, Trietzke hymyili ja kääntyi yleisönsä puoleen.

 

Myös Shiralin kohdalla ehdotukset luisuivat jatkuvasti suuntaan, joka olisi edellyttänyt vaatteiden vähentämistä. Joukossa oli myös kummallisia ehdotuksia kuten jääpalojen tiputtaminen alusvaatteisiin, vessapaperiin pukeutuminen tai painovoiman selittäminen päällään seisten. Trietzke kiinnitti huomionsa ehdotuksiin juoda tietty määrä drinkkejä minuutissa.

 

―Undeol, tuo kuulostaa hyvälle ajatukselle. Joel, kaadatko meille kymmenen drinkkia? Trietzke huusi.

―Enpä usko että se on mahdollista. Calas, meidän nykyinen alkoholinkäytön valvoja on kieltänyt tarjoilemasta neidille alkoholia, Joel vastasi tiskiltä.

―Ah! Calas, mitä sinä oikein holhoat tulokkaita? Minä taidan olla hieman myöhässä sinun kanssasi Shiral. Näyttää sille, että punasteleva Calas on jo iskenyt silmänsä sinuun! Trietzke sanoi nauraen.

 

Michael huokaisi syvään ja nojasi otsansa kämmentään vasten. Jalier taputti lohduttavasti nolatun miehen selkää ja yritti olla nauramatta.

 

―Mutta jos sinä et saa juoda se ei estä sinua tarjoilemasta juomaa, Trietzke virnisti. –Joel anna meille shampanjaa! Kuinka moni tietää mikä on ainoa oikea tapa juoda shampanjaa?

―Suoraan pullonsuusta!

―Kristallilasista.

―Jäiden kanssa!

―Ainoa oikea tapa nauttia shampanjaa on nuolla se kauniin naisen vatsalta, Carnwyn vastasi vakaalla äänellä.

―Hienoa! Juuri tuota vastausta minä hain, Trietzke huudahti. – Astu eteenpäin Carnwyn.

 

Carnwyn astui Shiralin ja Trietzken luokse valokeilaan. Juontajan asemaan täysin eläytynyt Trietzke haki tiskiltä pienen shampanjapullon ja ojensi pullon Carnwynille.

 

―Ole hyvä ja näytä meille sitten, kuinka tämä tapahtuu oikeaoppisesti, Trietzke kehoitti.

―Ilomielin, Carnwyn vastasi hymyillen viehkeästi. Hän korkkasi pullon ja ampui korkin jonnekin salin perällä. Carnwyn veti näppärästi yhdellä kädellä Shiralin paidanhelman pois housuista. –Sallinette Shiral…

 

Carnwyn taivutti Shiralia taaksepäin vapaan kätensä varaan ja veti hampaillaan tytön paitaa ylemmäksi paljastaen tytön vatsan. Hän kaatoi hieman kullanvärisenä helmeilevää shampanjaa Shiralin iholle. Tyttö värähti viileän nesteen koskettaessa hänen ihoaan. Carnwynin alkaessa nuolemaan pitkin lipaisun Shiral ei kyennyt enää vastustelemaan, vaan hän purskahti nauruun. Miehen kosketus kutitti.

 

―En nyt aivan ymmärrä mitä Shiralin täytyy tehdä tuossa tehtävässä… Michael mutisi.

―Sietää Carnwynia, Jalier totesi yksinkertaisesti.

―No niin Carnwyn, älä edes yritä mennä yhtään alemmaksi, Trietzke keskeytti.

 

Carnwyn veti Shiralin ylös itseään vasten ja laski tytöstä sitten irti hymyillen. Shiral nauroi edelleen. Trietzke pyysi aplodit Carnwynille ja Shiralille ennen kuin päästi heidät pois lavalta. Sitten Trietzke alkoi ideoimaan yleisönsä kanssa kiusaa seuraavalle naiselle.

 

―Älä näytä niin synkälle Calas. Me vain leikimme, Carnwyn sanoi palatessaan pöytään. – Tämä on ilta on kokonaan sinun Shardenia. Älä anna Calasin masentaa itseäsi. Kaverilla ei ole huumorintajua.

―En minä näytä synkälle, Calas tuhahti ja päästi Shiralin ohitseen istumaan. – Ne juomat unohtuivat.

―Anteeksi. Unohdin kokonaan. Minä menen hakemaan, Shiral sanoi ja oli jo nousemassa ylös.

―Ei tarvitse. Minä haen ne. Tarvitseeko joku muu jotain? Michael kysyi.

―Toisitko minulle sitten uuden lasillisen? Jalier kysyi.

―Minulle kalja, Sawo sanoi.

―Uusi pullo viskiä, Shardenia sanoi huomatessaan pullonsa tyhjentyneen.

―Siitä pullosta riittää varmasti meille molemmille, Carnwyn sanoi. – Shardenia, tiedäthän sinä että viski tekee äänestä käheän? Minusta seksikäs hieman käheä ääni voisi sopiakin sinulle…

 

Michael puisteli päätään ja lähti hakemaan juomia. Hän ei kiinnittänyt juurikaan huomiota siihen, mitä lavalla tapahtui. Sawoa lukuun ottamatta kaikki heidän pöydässään osallistuivat innokkaasti keksimään erilaisia tehtäviä osanottajille, jotka olivat vielä lavalla. Ilmapiiri salissa oli vapautunut ja riehakas. Trietzke piti kisailun langat hyvin käsissään, eikä päästänyt hommaa karkaamaan käsistä. Tavallaan Calas oli kiitollinen Trietzkelle. Niin kauan kuin humaltuneilla sotilailla oli tekemistä nuo olivat ihmisiksi.

 

―Kiitos tästä illasta hyvät naiset ja herrat. Olette olleet ihana yleisö! Trietzke kiitteli. –Nyt teidän isäntänne Tulio Trietzken on aika vetäytyä nukkumaan. Hyvää illanjatkoa kaikille! Osaava dj:mme ottaa teidät nyt hellään huomaansa.

 

Trietzke poistui lavalta aplodien saattelemana. Hän napsautti mikrofoninsa kiinni ja palautti tuon tiskille, jossa dj käynnisti musiikintoistonlaitteiston jälleen. Vahvan basson rytmittämä tanssimusiikki tulvi saliin. Shiral vaikutti jo uniselle. Tyttö haukotteli ja nojasi päänsä Michaelin olkaa vasten. Shardenia tuntui olevan laskuhumalassa. Hän oli kumonnut lähes yksin kaksi viskipulloa.

 

―Me menetimme tänään monta hyvää sotilasta Alenialla. Emmekä me edes tiedä mille me ne menetimme. Näittekö te niitä? Minä vain kuulin, että ne olivat jotain suuria matelijoita… Me olemme menettäneet tänään niin paljon, Shardenia sanoi.

―Olet aivan oikeassa, Carnwyn sanoi.

 

Jopa Carnwyn tuntui menettäneen mielenkiintonsa naisen puheiden suhteen, sillä Shardenia oli juuttunut selittämään samaa asiaa uudelleen ja uudelleen. Michael, Jalier ja Sawo vilkuilivat kulmiensa alta toisiaan kuin kysyen ääneti kuka heistä ilmoittaisi että oli jo aika lähteä nukkumaan.

 

―Ja he kuolivat minkä takia? Minä en ymmärrä sitä. Kaikki siellä olivat jo kuolleet. Ei meidän olisi tarvinnut lähettää heitä kuolemaan sinne. Se paikka oli tyhjä ja kuollut. Siellä ei voinut olla mitään sellaista, mikä olisi ollut yli kymmenen sotilaan hengen arvoista! Shardenia ärisi sitten hän tuntui kiinnittävän huomionsa Shiraliin joka pysytteli hiljaa kun oli puhe Aleniasta.

―Mikä sinä olet?

―Cazie, Shiral vastasi yksinkertaisesti.

―Niin niin, mutta sinä eroat joukosta ilmiselvästi. Mistä sinä olet tullut tänne?

―Minä… tulin tänne Alenialta, Shiral sanoi epävarmasti.

―Luulin että kukaan ei selvinnyt sieltä…

―Shiral on ainoa, Michael sanoi.

―Mitä sinä olet oikein tehnyt? Millä oikeudella sinä selvisit ja muut kuolivat? Sinä tapatit heidät! Shardenia alkoi huutamaan ja katsoi syyttävästi Shiralia.

―Kyse on vain ajasta ja tuurista. Shiral olisi tuskin selvinnyt siellä enää kauan, Jalier sanoi sovittelevasti.

―Tuon takiako Shawn on kuollut?! Shawn ja kymmenen muuta. He olivat hyviä sotilaita, joilla oli vielä elämä elettävänään. Mikä sinusta tekee muka niin arvokkaan että yli kymmenen on kuoltava jotta sinä saisit elää? Shardenia raivosi. – Luuletko sinä olevasi niin erikoinen että olet monen ihmisen elämää arvokkaampi? Ei ollut mitään syytä lähettää heitä sinne kuolemaan jotta yksi voitaisiin tuoda tänne.

―E-en minä… Shiral sanoi surkeana. Hänen korvansa taipuivat alas ja tyttö painautui lähemmäksi Michaelia hakemaan turvaa. – En minä voinut sille mitään.

 

Shardenia ei uskonut Shiralin heikkoa selitystä. Hänestä Shiral oli kokonaan syyllinen Shawnin kuolemaan ja ansaitsi ainakin kuulla kunniansa siitä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt läksyttää tyttöä enempää kun sanaharkkaan ajautunut sotilas heidän lähellään jysäytti oikean suoran toverinsa leukaperiin. Iskun saanut horjahti taaksepäin ja kaatui heidän pöytäänsä. Pöytälevy irtosi pöydänjalasta ja mies putosi levyn ja juomien kera maahan.

 

Jalier ja Carnwyn loikkasivat syrjään. Michael nappasi Shiralin syliinsä ja ponkaisi ylös sohvalle seisomaan. Shardenia oli liian humaltunut ehtiäkseen reagoimaan. Juomat roiskuivat hänen ja Sawon päälle. Shiral katsoi hämillään ympärilleen. Sitten hän huomasi Sawon ilmeen. Miehen kasvot olivat tähän asti olleet aina ilmeettömät, mutta nyt kun hän kohotti katseensa likaantuneista vaatteista hänen kasvonsa olivat raivostuneet. Shiral kietoi kätensä lujemmin Michaelin ympärille. Sali oli hiljentynyt katsomaan mitä tapahtuisi.

 

Sawo nousi hitaasti seisomaan ja harppasi taintuneen miehen ja lasinsirujen ylitse. Shardenia hoippui ylös sohvalta. Hän vilkuili ympärilleen ja alkoi sitten itkeä. Sotilas joka oli lyönyt toisen tajuttomaksi ymmärsi mitä hän oli suututtanut. Hän astui askeleen kauemmaksi.

 

―Vahinko. Anteeksi. Ota nyt aivan rauhallisesti Sawo, sotilas yritti rauhoitella.

 

Sawo ei ottanut miehen sanoja kuullakseen. Hän harppasi viimeisen askeleen lähemmäksi. Hermostunut sotilas kohotti kädet eteensä valmiina puolustautumaan.

 

―Miksette te osaa käyttäytyä? Sawo murisi ja tarrasi miestä paidanrinnuksesta kiinni. Mies iski Sawoa nopeasti, mutta jätti ei tuntunut edes huomaavan hänen lyöntiään. Sawo nosti miehen ylös ilmaan.

 

―Anteeksi! sotilas parahti ennen kuin Sawo paiskasi hänet toiseen pöytään.

 

Joukkotappelun ainekset olivat valmiit. Michael, Jalier, Carnwyn, Shardenia ja Shiral poistuivat salista vähin äänin ennen tappelun alkua. He eivät halunneet jäädä sotilaspoliisien jalkoihin ja saada rangaistusta tappelusta. Muutama muu poistui salista heidän mukanaan.

 

―Tämä taisi olla meidän valomerkkimme, Carnwyn totesi hymyillen.

―Hän raivostui noin pienestä…? Shiral sanoi ja katsoi ihmeissään Michaelia.

―Sawo? Ei hän raivostunut. Älä pelkää. Hänhän oli vielä aivan rauhallinen, Michael sanoi. – Sinä et ole nähnyt Sawoa kun hän on ollut oikeasti vihainen.

―Hän tulee näihin tapahtumiin vain koska hän haluaa hieman toimintaa, Jalier selitti hymyillen.

―Ettekö te muuten saa tarpeeksi toimintaa? Shiral kysyi hämmentyneenä.

―Tämä on vaarattomampaa jännitystä. Tämä on Sawolle kai eräänlainen harrastus, Michael kertoi. – Tappeluihin baarissa suhtaudutaan yllättävän höllästi. Nuo tappelut ovat joillekin terapiamuoto.

―Minä painun maate ennen kuin sotilaspoliisit tulevat, Jalier sanoi. – Nähdään aamuharjoituksissa!

―Nähdään. Hyvää yötä Jalier, Michael toivotti. Carnwyn ja Shiral toivottivat myös hyvää yötä Jalierille. Shardenia synkisteli laskuhumalassaan, eikä sanonut mitään.

―Tulehan Shardenia. Minä saatan sinut lepäämään, Carnwyn sanoi.

 

Shardenia nojasi raskaasti Carnwynia vasten. Hänen jalkansa yrittivät mennä eri suuntiin. He loittonivat hoippuen kauemmaksi käytävälle. Michael laski Shiralin alas omille jaloilleen.

 

―Mennään rappuja, Michael sanoi ja lähti liikkeelle.

―Michael… Etkö sinä ole huolestunut että Carnwyn tekee jotain… typerää? Shardenia näytti olevan pahasti poissa tolaltaan, Shiral sanoi huolestuneena.

―En. Eivätkö muiden asiat kuulu minulle, Michael totesi.

 

Raskaiden saappaiden ääni kuului heidän takanaan sotilaspoliisiryhmän saapuessa rauhoittamaan tilannetta vaarissa. Michael avasi metallioven rappukäytävään. Ritiläaskelmat kolisivat hänen rymistellessä rappuja nopeasti alas. Shiral huomasi pian jäävänsä jälkeen. Hän oli vielä heikko aliravitsemuksesta.

 

―Odota… Minä en jaksa, Shiral sanoi hieman häpeillen.

 

Michael pysähtyi portaiden alapäähän odottamaan tyttöä ja lähti sitten kulkemaan Shiralin rinnalla samaa vauhtia alas.

 

―Anteeksi. Olen tottunut juoksemaan portaat täällä, Michael sanoi.

―Ei se mitään, Shira sanoi ja hymyili.

 

He jättivät rappukäytävän taakseen saapuessaan samaan kerrokseen jossa Michaelin huone oli. Michael oli yllättynyt siitä, että Shiral oli oppinut vaihtamaan vaatteensa kylpyhuoneessa. Michael saattoi sillä aikaa vaihtaa shortsit ja t-paidan ylleen joissa nukkua.

 

Hän istui vuoteenreunalle ja jäi katsomaan kuvaa seinällään. Jälleen joukko, jonka kanssa hän oli aloittanut Hiyasawalla työskentelyn oli pienentynyt. Hän ei ollut tuntenut heistä kaikkia hyvin, mutta saattoi helposti kutsua joitain heistä ystävikseen. Nyt he olivat poissa. Michael tunsi raskaan painon sydämellään ja huokaisi syvään.

 

Hän ei laittanut merkille sitä kun tyttö palasi. Shiral katsoi kuvaa jota mies tuijotti ja sitten Michaelia. Hän istui miehen taakse ja kietoi kätensä varovasti Michaelin ympärille.

 

―Olen pahoillani Michael, tyttö kuiskasi lempeällä ja myötätuntoisella äänellä.

―Kiitos… Michael vastasi hiljaa.

 

Mies laski kätensä Shiralin käsien päälle ja puristi kevyesti. Shiral nojasi päänsä miehen olkaa vasten. Michael ei itkenyt, mutta tyttö saattoi tuntea tuon olevan surullinen. Michael ei liikkunut pitkään aikaan. Hän pysyi paikallaan ja Shiral pysyi hänen lähellään.

 

Lopulta mies taputti tytön kättä ja veti sitten tuon kädet ympäriltään.

 

―On jo myöhä. Sinun on parasta käydä nukkumaan, Michael sanoi. – Minulla on vielä joitain asioita hoidettavanani.

 

Shiral nyökkäsi ja kiskoi päiväpeitteen sängystä. Hän käpertyi peiton alle ja painoi päänsä tyynyyn. Shiral seurasi katseellaan kun Michael asettui tietokoneen ääreen kirjoittamaan raporttiaan loppuun.

 

―Michael, tämähän on sota-alus?

―Erinyes? Tämä on raskas Neon varustettu taistelutukialus, joten kyllä, Michael sanoi nostamatta katsettaan näytöstä.

―Emmekö me sitten voi joutua sotaan? Shiral kysyi huolestuneella äänellä.

―Emme. Piraatit eivät uskalla hyökätä Erinyesin kimppuun. Edes he eivät ole niin typeriä, eikä meillä ole muita uhkia. Tämä on yhtiön alus, eikä sellaisia vastaan hyökätä kuin valtaustaisteluissa, Michael selitti ja vilkaisi tyttöön. – Sitäkö sinä pelkäät?

 

Shiral nyökkäsi.

 

―Ei sinulla ole mitään hätää. Kukaan ei hyökkää Erinyesin kimppuun, emmekä me ole menossa minnekään ennen kuin sinut on saatettu turvaan, Michael rauhoitteli. – Nuku nyt Shiral. Sinä olet turvassa täällä.

 

Tyttö huokaisi hiljaa ja käänsi kylkeä. Ei Michaelilla ollut mitään syytä valehdella tuollaisesta. Shiral katseli pöytävalon heijastumista seinää vasten ja kuunteli näppäimistön vaimeaa naputtelua ennen kuin uni vei voiton.